Tässä kirjoituksessa avaan ajatuksiani talouden ongelmista, ja miksi kurjistumiskierteelle on myös vaihtoehto. Käsittelen ensin Suomen taloustilannetta yleisellä tasolla, ja sen jälkeen erityisesti Tamperetta.
Alkuun tiivistelmä:
- Suomen talouden keskeiset haasteet ovat heikentyvä huoltosuhde ja työn tuottavuuden kasvun puute. Nämä ovat keskeisiä selityksiä valtion velkaantumiselle ja talouskasvun puutteelle.
- Velkaantumisen hillitseminen leikkauksilla ei ratkaise perimmäisiä ongelmia, vaikka onkin tarpeellista lyhyellä aikavälillä. Mutta jos juurisyihin ei puututa, leikkaustarve ei lopu ikinä.
- Huoltosuhdetta voidaan parantaa saamalla syntyvyys nousuun ja vauhdittamalla työperäistä maahanmuuttoa. Erityisesti jälkimmäiseen pitäisi panostaa paljon nykyistä enemmän.
- Työn tuottavuuden kasvu vaatii innovatiivisempaa yritystoimintaa ja yritystukijärjestelmän uudistamista, jotta tuet ohjautuvat kasvuyrityksille eikä vakiintuneille toimijoille.
- Tampereen taloudellinen tilanne on muuta Suomea parempi, mutta kaupungin tulee panostaa yritystoiminnan sujuvuuteen ja työpaikkojen luomiseen.
- Talouden ongelmat ovat ratkaistavissa, ja viisailla päätöksillä Suomi ja erityisesti Tampere voivat menestyä tulevaisuudessa.
Huoltosuhde ja työn tuottavuus Suomen talouskehityksen jarruina
Suomen taloudella on kaksi keskeistä ongelmaa: heikentyvä huoltosuhde ja paikallaan junnaava työn tuottavuus. Nämä kaksi asiaa selittävät suuren osan talouden ongelmista, joita julkisuudessa käsitellään. Esimerkiksi valtion velkaantumisen ja talouskasvun pysähtymisen jäljet johtavat pitkälti huoltosuhteeseen ja työn tuottavuuteen.
Poliittisessa keskustelussa keskitytään usein talouden oireiden hoitamiseen, eikä juurisyihin puuttumiseen. Velkaa kauhistellaan, ja velkaantumista pyritään hillitsemään leikkaamalla valtion menoja. Sopeuttaminen on toki tarpeellista (tosin sen voisi tehdä eri tavalla kuin nyt tehdään) eikä velkamäärää voi kasvattaa ikuisesti, mutta velkaantumisongelma ei ratkea sopeuttamalla.
Jos velan todellisiin aiheuttajiin ei puututa, niin leikkauspolitiikka ei lopu ikinä, ja hyvinvointivaltiolle voidaan sanoa hyvästit. Lyhyellä aikavälillä sopeutusta silti tarvitaan, koska todelliset ratkaisut purevat vasta pitkällä aikavälillä. Siksi ne kannattaakin tehdä heti eikä myöhemmin.
No mitä sitten pitäisi tehdä? Yksinkertaistettuna: vahvistaa huoltosuhdetta ja saada työn tuottavuus nousuun.
Huoltosuhteen vahvistaminen
Huoltosuhteen vahvistamiseen on kaksi keinoa: saada suomalaiset innostumaan perheenlisäyksestä (vaikeaa ja vaikuttaa hitaasti) ja lisätä työperäistä maahanmuuttoa (ei tämäkään ihan helppoa, mutta vaikutus on nopeampi). Syntyvyyden nostamiseen minulla ei ole taikakeinoja, mutta uskon, että esimerkiksi yhteiskunnan ja työelämän lapsiperhemyönteisyydessä on parantamisen varaa.
Työperäisen maahanmuuton edistämiseen ja kotoutumiseen pitäisi Suomessa laittaa paljon nykyistä enemmän paukkuja. Suomella on vetovoimatekijöitä: turvallinen yhteiskunta, luonto lähellä kaupungeissakin, hyvä työn ja perhe-elämän tasapaino. Valitettavasti on myös esteitä: Suomessa työn löytäminen on monille maahanmuuttajille liian vaikeaa, eikä heidän koulutustaan arvosteta. On järkyttävää potentiaalin haaskaamista, että korkeakoulutetut maahanmuuttajat usein saavat vain sellaisia töitä, joihin ei vaadita mitään koulutusta.
Toisen esteen muodostavat yleistyneet ja jopa valtionjohtoon asti ulottuvat rasistiset asenteet. Meidän tulisi yhteiskuntana tuomita rasismi muutenkin kuin juhlapuheissa, ja sanoa asia kuten se on: sen lisäksi, että rasismi on julmaa ja väärin, se on epäisänmaallista oman oksan sahaamista. Rasismilla ja muualta tulevien syrjinnällä ei ole mitään tekemistä Suomen edun ajamisen kanssa, päinvastoin.
Ruotsiin on aina hyvä verrata. Ruotsissa maahanmuutto on ollut aivan eri tasolla kuin Suomessa jo pitkään. Virheitäkin siellä on tehty – ja tietyt tahot Suomessa haluavatkin puhua lähinnä niistä – ja niistä voimme oppia ja tehdä paremmin. Vähemmän puhutaan siitä, että Ruotsissa ei tuskailla huoltosuhteen ja valtionvelan kanssa. Ne eivät ole heille ongelmia. Maahanmuutto on yksi keskeinen selittävä tekijä.
Työn tuottavuus kasvuun
Toinen asia on työn tuottavuus. Se ei ole Suomessa käytännössä kasvanut vuoden 2007 jälkeen. Työn tuottavuus kasvaa kun siirrymme tuottamaan korkeamman jalostusasteen tuotteita: teräslevyjen sijasta jäänmurtajia, sellun sijasta puupohjaisia keinokuituja. Metsäteollisuudessa kehitys on mennyt jopa väärään suuntaan, kun paperin kysynnän laskun myötä painopiste on siirtynyt selluun.
Poliitikot eivät toki voi komentaa yrityksiä olemaan innovatiivisempia ja tekemään arvokkaampia tuotteita, mutta jotain voi silti tehdä. Ehkä keskeisin työkalu on yritystukijärjestelmä. Yritystuet vääristävät kilpailua ja markkinataloutta, ja monesti tuki kohdistuu vakiintuneisiin yrityksiin, jotka eivät ole kovin innovatiivisia. Taloustieteilijät ovat melko yksimielisiä siitä, että yritystukijärjestelmää tulisi purkaa ja yritystukia leikata, mutta jostain syystä se ei tunnu koskaan etenevän. Toki poliitikkojen pitää pyrkiä luomaan hyvät edellytykset yritystoiminnalle, mutta suorat tuet johtavat helposti siihen, että tekohengitetään vanhoja yrityksiä, joka vaikeuttaa uusien haastajien pääsemistä markkinoille. Lopputuloksena talouskasvu hidastuu eikä työn tuottavuus nouse.
Jos yritystukia halutaan maksaa, niin minusta niitä pitäisi kohdistaa alkuvaiheen kasvuyrityksiin. Suomessa ei ole juurikaan suuria pääomia muiden länsimaiden tapaan, ja startup-yritysten on vaikeaa saada rahoitusta. Valtio voisi paikata tätä vajetta sen sijaan, että tukee vakiintuneita miljardiluokan yrityksiä.
Tampereen tilanne on valoisampi
Tampere on onnellisemmassa asemassa kuin Suomi kokonaisuutena tarkasteltuna: meillä tulijoita riittää. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Tampereen väkiluku kasvaa jopa 64 000 ihmisellä seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Saman ennusteen mukaan Tampereella on vuonna 2045 Suomen paras huoltosuhde, eli suurin työikäisten määrä ei-työikäisiin verrattuna.
Tampere on siis koko maata onnellisemmassa asemassa tässä suhteessa: meidän ei tarvitse murehtia työvoiman määrästä. Toki Tampereen täytyy pysyä vetovoimaisena, jotta ennuste toteutuu. Tampereella tulisikin keskittyä enemmän siihen, että tulijoille löytyy työpaikkoja. Tässä yritykset ovat avainasemassa.
Kaupunki ei tietenkään voi pakottaa yrityksiä menestymään, mutta Tampereella tulisi varmistaa, ettei kaupunki myöskään estä sitä. Meidän tulee varmistaa, että Tampereella byrokratia toimii, ja yrityksen perustaminen ja kasvattaminen on mahdollisimman sujuvaa. Menestyvä ja elinvoimainen yrityskenttä luo työpaikkoja tänne muuttajille ja Tampereen korkeakouluissa opiskeleville tulevaisuuden huippuosaajille.
Elinvoimainen talous ja työllisyys luovat myös vahvan veropohjan. Tämä mahdollistaa laadukkaat julkiset palvelut ja matalan kunnallisveroprosentin, joka toimii Tampereen vetovoimatekijänä.
Yhteenveto
Talouspuhe on usein synkkää ja täynnä uhkakuvia. Milloin olemme joutumassa EU:n tarkkailuluokalle, milloin taas eläkejärjestelmä on sortumassa ja vanhukset jäämässä hoitamatta.
Tarkoituksenani ei ole vähätellä talouden ongelmia. Ne ovat todellisia. Mutta ratkaisut ovat olemassa, ja jos teemme viisaita päätöksiä, ei ole mitään syytä miksemme voisi menestyä taloudellisesti. Sekä Suomessa että varsinkin Tampereella. Toimettomuuteen ei ole varaa, mutta synkkyyteen ei tarvitse vajota.
Kuten totesin kampanja-avauksessani: Tampereella on hyvät kortit. Pelataan ne oikein.
Seuraavalla kerralla pohditaan talouskasvun ja ympäristön suhdetta!